Rauli-myrskyssä

Jokos on loppunu Suamen kamaralla eilinen myrskyily?

Meillä länsirannikolla alko hellittään eilen ehtoosti... Onneks just sopivaan aikaan, että saatiin nauttia venetsialaisista/ mökkikauden päättäjäisistä/ kesäkauden päättäjäisistä.
- Kuka sit mitäkin viätti.

Me taidettiin juhlia Yrittäjämarkkinoiden onnistunutta juhlaa, sillä mikään noista edellämainituista ei oikeen osu meidän kohdalle...
- siis merkitykseltään. 
Mehän ei lopeteta mökkeilyä viä muutamaan kuukauteen, tai eihän me lopeteta lainkaan... pikkusia välipäitä tulee kelien takia, ei muuta.

Meillä oli siis eilen Yrittäjämarkkinat ja kunnassa järjestettiin kaikkee muutaki ohjelmallista. Oikeen saatiin mainos telkkariinki, kuka sen sit näkiki. 

Mä talkoilin markkinoiden eteen sen verran, että olin keittämäs ohrankryynivelliä edellisen yän tuttuni kans (perinteisesti). Toista sataa litraa sitä tuli ja kaikki meni, kauppa kävi ku häkää. Isäntä oli myymäs arpoja torilla ja ku se sai urakkas tehtyy, me lähettiin mökille. Tuuli oli jo aikas reipasta, sellaset 19m/sek. etelä/luateelta. Se ei ihan kovimmiten sopinu meidän ajomatkaan, ku mentiin rannempana olevaa reittiä. Tuuli pauhas niin, ettei meinannu saunakaan lämmetä. Veto oli niin kovaa, että meinas nousta puutki pesästä piippua pitkin taivaan tuuliin ;)

Mä kävin uimas muutamaan otteeseen saunasta päin ja allokko oli ajoittain sen korkusta, että tuli jo Intian aallot miäleen :)

Laitan muutaman kuvan, vaikkei niistä oikeen taaskaan saa totuutta...

Terassin alla rantaheinät seilas ees taas tuulen tuiverrukses.

Ehtoommalla tuuli sit tosiaan alko laantuun ja saatiin nauttia auringonlaskusta, kylläki viä sisältä käsin, ku ei malttanu pukee saunan jälkeen päällensä:

Illan tullen sit päästiin rakettitouhuihin. Ilahdutettiin naapurustoo vähä...

Ei noi ny mitään erikoisia ollu ja kuvaaminenki on vähä haastavaa.

Päivällä me huamattiin erikoinen tapaus mökkipihas.

Joku elukka oli kaivanu maata ihan siitä pihapiiristä:

Tos on kivee ja juurakkoo ja mättäitä ympäriinsä ja tossa kiven viäres on monttu, tuan juuren alla.

Kennonpalasia oli jokapualella...

Tutkittiin sitä monttua tarkemmin ja...

Siälähän oli edelleen mehiläispesä! Joku hunajasuu on käyny herkuttelemas! Ekaks tuli miäleen, että Karhu, mutta ku katteli ympäristöö tarkemmin, joku piänempi elikko siinä on täytyny kaivaa...
- joku supi tai mäyrä.
Karhu olis kaivanu koko juurakon auki ja siirtäny noi kivet syrjään.
Ton pesän vasen reuna on tuhottu ja kennonjäänteen tiätysti tullu siitä... On tainnu karvatassu saada äkkilähdön ku on jääny osa pesää koskematta.

Ei mulla ny oikeen muuta ollu tällä kertaa...

Hyvää loppukuuta ja parempaa tulevaakuuta <3

T: anne

Nopee kaffisortti

Tää innostu ihan täysillä pitkästä aikaa kotoillessaan tekeen makeeta sorttia. No, oli meille tulos viaraita, että vähä niinku niitä varten...
- ja naamakirjaan pongahti arlan mainos ku tilauksesta.

MINIJUUSTOKAKUT

Mä katoin vaan sen videon fb:stä ja sen pohjalta kipasin kaupas. Ostin kaks purkkii mustikkavanilijarahkaa, ison purkin tuarejuustoo (piladelfia), kaurakeksejä ja sitruunan. Muut aineet kotoo löytyki, eli sokeri ja liivate.

Vatkasin rahkat ja tuarejuuston sekasi, lisäsin sokeria jonki verran ja pualen sitruunan mehua. Sulatin 7 liivatetta loppumehuun ja seki viä kulhoon. Laitoin kaurakeksit silikoonimuffinivuakien pohjalle ja rahkaseosta päälle. Koristelin mustikoilla ja vadelmalla ja laitoin kaikki jääkappiin hyytyyn. Parin tunnin päästä ne oliki jo valmiita:

Alkuperänen ohje löytyy Täältä. Suasittelen!

T: anne

Tyyntä ja myrskyä

Juu...
- on nää säät taas tänä suvena ollu melko erilaisia päivästä toiseen.
Ainaski täälä länsirannikolla.

Viikko takas saatiin vettä ja tuulta ja viä lopuiks se aurinkoki jakso paistella. Mökille me silti mennään säällä ku säällä. Sadevehkeet vaan niskaan ja menoks. Välillä tulee metristä aaltoo vastaan ulkomeren pualella, mutta ei sekään oo viä meitä haitannu.

... tai oikeestaan yhden kerran oon jättäny menemättä saareen tuulen takia. Ite olisin menny, mutta meidän tuttavapariskunta, iäkkäämpiä ihmisiä, kiälsi mua lähtemästä. Sanovat, ettei heidän elinaikana oo koskaan aiemmin niin paljo tuullu. Isäntä oli saares ja soitin sille, että en ny sit taida tulla. No...
- isäntä päätti lähtee maihin. Ei se mulle sitä sanonu. Mun ajatus oli, että se jää sinne ja tulee ku laantuu.
Naapurimökkiläiset oli tuumannu, että tais lähtee viimesen kerran, mutta kyllä se rantaan pääsi... 
Muutaman kerran oli paatti noussu niin pystyyn, että oli isäntä meinannu, että Nyt kaatuu, mutta onneks ei. Koira oli ollu tassut leväällään paatin pohjalla. 
Ei saanu koira sentään kauhua paattikyytistään. Aina on innokkaana menos veneeseen ku rantaan päästään.

Mutta, mennääs tohon viikontakaseen. Tuuli oli kovaa etelältä ja se tiäsi meriveden nousua. Vesi nousi 50cm normaalin yläpualelle. Alko meillä ranta näyttään melko kaposalta. Laitan tohon vertailukuvat:

Uimakallio suunnilleen normivedellä

Vettä on "yli äyräiden"

Piäneltä näyttää toi edessä oleva saariki.

Aallonmurtajasta tuli "oma saari". Mä otin kuvat lauantaiaamuna ku oli tuuli jo tyyntyny. Paattiin saa yleensä hypätä laiturilta, mutta sillon oli paatin keula jo vähä yli laiturin kannen:

Ehtoopäivällä kelit alko selkiin ja me lähdettiin kattoon miten ulkomeri pauhaa jälkimaininkejaan...

Kyllä oli vaikeeta saada vangittua aallonroiskeita. Märästä kalliosta näkee vähä miten aallot muljas.

Tota tyrskyä koitin kii ainaski parikymmentä otosta. Aina osu liian aikasin tai liian myöhään. Yks sentään osu kohdilleen edes vähä :)

Tyrniäki tänä syksynä saadaan. Puskat on oranssina. Poimiminen vaan on niin hidasta puuhaa, mutta mitä sitä ei tekis talven varalle.

Hyvää alkavaa viikko kaikille. Toivotaan lämmintä elokuun loppua.

T: anne

Mökkiduunia voll jotain...

Onko se tyäleiri vai ei...
- meinaan toi mökkeily.

No, on se ainaski jotain aivan muuta ku omat duunit. Saa olla ulkoilmas, raikkaas sellases. Merituulen tuiverrukses, joskus jopa paahtavas heltees.

Muutama vuasi takas tehtiin mökille uus terassi laiturin viäreen kalliolle. Sit tehtiin tohon kesäköökin eteen terassia ja kulku väylää huussille. Viime kesänä, ku oltiin ajelemas isännän veljen ja -vaimon kans niitten paatilla siinä lahdella kierrellen saaria, katotiin ihmeissämme rannoilla hohtavaa valkeeta rakennelmaa. Tuumailtiin siinä, että toi paikka ainaski näkyy pitkälle.
- Tarkemmin paikan sijaintia tutkittuamme huamattiin, että...
Jesusauta, toi on meidän terassin kylki!

Sille pitää tehdä jotain lähitulevaisuudes!!!

Tänä suvena se "lähitulevaisuus" sit koitti. Hommattiin harmaata puuöljyä ja eiku sutimaan:

Siinä alko saada väriä myäs laituri, kesäköökin edusta ku huussipolku:

Ei enää hyäkänny puupinnat silmille. Maastoväri on parempi ku monella riistalinnulla:

Siistiä!
- tuala oikees kulmas näkyy saunan uus terassi ja sen edessä häämöttää uudet portaat. Niitten aika muuttua harmaaks tulee myähemmin...
- kunhan ensin vähä tummuuvat.

Tänä kesänä ollaan saatu nauttia mahtavista keleistä alukesän kylmien ilmojen jälkeen. Ehtoisin on meri tyyntyny, jos tuulta on ollu ja ollaan saatu istuksia auringonlaskuun uimakalliolla. On saanu ihmetellä kasvien sitkeetä yritystä voitta elintilaa kivenkoloista ja rannoilta:

Kaikille ei mahdollisuutta kyllä anneta, niinku tälle koivunalulle. On raukka koittanu jo viime vuanna tos kolos kasvaa, mutta talvi ja ankeet olosuhteet on osan tappanu. Silti on joku sitkee juuri viä koittamas.

Auringon laskut on joka ehtoo erilaisia. Värien hehku on millon minkäki sävystä, Niin mahtavaa, että aina pitää olla ottamas kuvia. Pilvimuadostelmat tekee omia taideteoksiaan taivaan rannalle:

Näihin ei kyllästy ikinä!