Lenkkipolulla

Mä en ole mikään himolenkkeilijä koskaan ollu, mutta mun esikoiseni on senki edestä. Tytär löytää jos jonkilaisia reittejä liikkua. Meillä on täälä kotikunnas tosi mahtavat liikuntamaastot ja kunnan pualesta niitä pidetään kunnossa ja kehitetään jatkuvasti. Onhan meillä tää tunnettu lohijoki, josta olen kirjottanu aiemminki Täällä. 
Lohijokee reunustaa ajoittain kulkukelposia polkuja ja reittejä ja noita riippusiltojaki on tehty muutama kunnan pualesta. Yhdestä olen kuvia laittanu Tänne.

Mutta joo... Mä jäin koukkuun yhteen reittiin.
- Lähdin sitte tosiaan tyttäreni kans kiertään lenkin, minä hän oli jälleen löytäny. Matka on tasan 5km tästä meidän ovelta. Ensin mennään pari kilsaa tietä pitkin (osittain asfalttia ja soratiätä), sit tulee se mahtava mettäreisu, voisin jopa kutsua sitä meditaatiopätkäks. sen pituus on noin 1km. sitte tulee viä lopuks soratiätä/asfalttia pari kilsaa.

Eipä muuta ku kuvia tuleen:

Ei yhtään pelottanu... kestääkö silta...

Ei paljoo uskaltanu horjahtaa polulta...

Haastettaki löytyy...

Ja saniaisia...

Välillä vois pulahtaa uimaanki, jos tahtos... Miäli kyllä teki :)

Ja hauskoja paikan nimiä...

Olihan siä kukkaloistooki... tai ainaski tuaksuja.

Terkuin mie!

Retkeilyä

Kesäkelit tuli vasta nyt, muttei se oo meidän retkitouhuja haitannu.
- eikä sen koommin maalailurempatkaan.

Pitää sitä välillä irrottautuu "kaikesta" ja se onnistuu meriretkillä, säässä ku säässä.

Muutama viikko takas lähettiin perinteiselle Reposaaren reisulle. Mukana oli myäs mun veli vaimonsa kanssa. Mennessä oli myätätuuli n. 9m/sek. Kuvia otettiin aallokossa, muttei niistä yleensä mitään tarkkaa selkoo saa merenkäynistä. Väliin heitti vettä niskaan ja toisinaan taas ei. Vaatetus oli luannollisesti sen mukanen.

Reposaares oli jo vähä tyvenempää.

Käytiin syämäs Merimestas ja näköalapaikkaki piti taas katsastaa, ku matkassa oli ensikertalaisia :)

Siälä se veljen vaimo vilkuttaa...

Poikettiin me sit viä "virvokkeilla" ennen kotiin lähtöö:

Takas tullessa kastuttiin kyllä kunnolla. Tuuli oli edelleen sen 9m/sek. ja vastaan se puhalteli. Puskettiin paatilla läpi aaltojen ja hauskaa oli.

Seuraava retki tehtiin omalla porukalla (isäntä, mä ja mun vanhin tyttö sekä koira) Masperin saareen. Olen siitä saaresta kertonu varmaan viimevuanna.
Mahtavat sileet kalliot reunustaa 2/3 saarta. Siä tulee aina ihmeteltyä luannon moninaisuutta ja karua kauneutta.

Koira innostu hakeen keppiä merestä, se nautti varmaan yhtä paljon ku mä saarireisusta.

Luajan luamat kivet on jääny vähä epäjärjestykseen... vai onko noi jääkauden synnyttämiä asetelmia...

Olis pitäny ottaa oikeen filmiä noista aalloista, että olisitte saanu todellisemman kuvan tosta...

Seireeni, vai mikä liä houkutuslintu oli rantautunu kallioille :D

Nää retket tehtiin ennen helteitä, kuten pilvisistä kuvista voi olettaa.

Tehtiin me sitte yks retki vähä paremmassa kelissä.
Eilen lähdettiin (isäntä, mä, isännän veli ja -vaimo) ajeleen pualenpäivän aikaan kohti Pohjanrantaa. Lämmin myätätuulenvire tuli perästä ja aurinko paisto niin komiasti. Evästäki oli matkas mukana. Oli just savustettuja affenia, kaffia ja kuumaa vettä mun teehen, sualakeksejä kera juustojen ja omppujaki eväskassista löyty.
Matkalla poikettiin yhteen saareen vilvotteleen. Tai meressä me vilvoteltiin, mutta siis rantauduttiin... Mahtoko se olla Lukkarinkari...

Oli muuten kauhia määrä joutseni yhden kivikön rantamilla. Koitin kuvata, mutta ei mun kameran objektiivi tuanu niitä kovinkaan selkeesti näkyviin. Tossa seuraavassa kuvassa ne on, keskellä valkosia pilkkuja :)

Me mentiin yhden tuttavapariskunnan lua savusaunaan ja istuun iltapäivää ja iltaa. Siältä piti lähtee ennen pimeetä, ku valosysteemit ei ollu mukana. 

Ei me ihan "kotiin" asti lähdetty. Jäätiin toisen tuttavapariskunnan mökille yäseeks matkanvarrella. Se oli semmonen B&B ja aamupäivällä lähdettin sit viimein paluumatkalle. Sää suasi viä enemmän ku edellisenä päivänä.

Ei ollu muuta värettä ku peräaallot...

Kyllä isäntä silti ehti maalaileenki mökillä, mutta siitä sitte lisää tuannempana.

Terkuin mie!

Vasta se kesä tuli

Ei silti, en oo hetkeekä epäilly, etteikö kesä viä tuu.

Vähä kaikkee tuli touhuttua mökillä. Tai no, en mä ny niin kauheesti, paremminki toi isäntä.
Mä latasin akkujani aurinkoises kelis, välillä kävin vilvottelemas meres ja taas lataan...
- siis luin kirjaa, tosi miälenkiintosta sellasta.

Nyt pitää ensin lukee toi kirja kokonaan ja sit koittaa alkaa toteuttaan...
- että tulis Harmooninen olotila ;)

Ei silti, en mä ny koko aikaa lukenu, pesin mä muutaman maton siinä lauantaiaamusti ennen ku aurinko alko paistaa laiturille. Ei meinaan oo pahemmin ollu kelejä siihen hommaan viä tänä suvena.

Isäntä heitti veljensä kans verkot pyyntiin perjantaiehtoosti ja aikasin lauantaina niitä sit läks kokeen. Koira odotti laiturilla isäntää saapuvaks...

Voi sitä riamua ku paatti viimein tuli rantaan:

Ei meinannu laiturilla pysyä :)

Isäntä jatko mökin maalailua. Nyt vuaros on olkkari/makkari. Maalit on tiätty samat ku muiski tilois. Nyt vedetään maalit pintoihin niiltä osin, mitä pystyy ja katotaan sitte miten jatketaan sen takan kans...
- se kun on purettava ja ei viä ole tiatoo millanen laitetaan tilalle. Haasteellisen siitä tekee se, että nykynen takka on tehty siten, että piippu on rakennettu takan päälle ja seki joudutaan kait purkaan.
Olen tästä vissiin jo josain postaukses kertonukki, mutta haittakse ;)

Ilma siis helli meitä koko viikonvaihteen. 24 astetta huiteli mittaris varjon pualella ja merivesi parhaimmillaan n. 22 astetta. 

Pitihän sitä välillä jotain syödäkki...
- isännän pyytämiä affenfileitä, luamulihaa, omaa kasvattamaa punasipulia ja kesäkurpitsaa.

Mikäs siinä :)

Eikä illassakaan mitää moittimisen varaa ollu...

Terkuin mie!

Häähumua

On oikeen mahtavaa, ku nykyään noita Hääjuhlia järjestetään ja laitetaan oikeen antaumuksella. Niitä suunnitellaan kauan ja se viimenen vuasi meneeki sitte vähiin päin juhlan toteuttamiseen. 

Isännän veljenpoika meni naimisiin tässä kuukausi takas ja sellasis häis en sit oo hetkiis ollu. Kaikki oli viimesen päälle suunniteltu ja laitettu. 
Eikä puuttunut edes yllätyksiä.

Heille tilattu hääauto lettas paria viikkoo ennen hääpäivää ja sen ny kaikki tiätää, ettei hääautoja joka nurkalla oo käyttöönotettavaks yks kaks. Morsian oli "suunniltaan" tilanteesta ja anoppi laitto kaikki tarmonsa asian pelastamiseks liikkeelle. Kyseli kaikilta mahdollisilta ja mahdottomiltaki mahdollista autoo. Sitten yhtenä päivänä ostoskeskuksen parkkipaikalla törmäs (ei niin sanan varsinaises merkitykses) aivan täydelliseen autoon. Siinä se seiso parkkiruudes ja odotti kuljettajaansa. Anoppi jäi odottaan ja kohta auton viereen tuli kolme pikkupoikaa jätskeineen ja jäivät niitä siihen viereen syömään ja odottaan... kuljettajaa... Oliskos ollu kuiteski äiti...
Niin saapui kaupasta naishenkilö paikalle. Anoppi heti kysyyn mahdollista Hääkeikkaa , johon nainen kuultuaan tapahtuneesta, suostu
.
Loppu hyvin kaikki hyvin...
Ei muuta ku odotteleen Hääjuhlaa:

Morsiuspari oli upee näky.

Eikä autossakaan tosiaan ollu moittimista.

Juhlatalo oli sisustettu aivan mahtavaks. Verhotki oli vaihdettu ikkunoihin. Ulkona oli erilaisia paikkoja istuskella ja seurustella. Oli niin paljon nähtävää, ettei meinannu edes tajuta.
Seuraavassa kuvia juhlatilasta:

Pöytäpaikat oli kirjotettu vanhoihin ikkunakarmeihin/laseihin... miten sen ny niiku selittää...
Ku siitä ei sit ollu kuvaa...
Karkkibaari oli tehty lapsosille ja siälä sun täälä oli maalaisromanttisia yksityskohtia:

Lippunauhas lukee: Rakkaus on makeaa

Hääparin vanhemmista ja isovanhemmista oli tehty kuvakollaasi seinälle ja aarteiden kätköistä oli kaivettu yks vanha hääpukukin näytille:

Ja muualta tuleille hääjuhlijoille ja vähä muillekki oli laitettu opasteet erilaisten tarpeiden varalle:

Löyty siitä opaste meidän kaupallekki :D

Meillä kaikilla oli Niin mukavaa, vaikka yks pikkulapsista oli kovin pettyny, kun morsianta ei ryästetty ;D

Terkuin mie!